Kittilän kulttuurinen sijainti erämaa- ja suonimitysten valossa

Johdanto

Joukko Kittilän ihmisiä on hiljattain perustanut paikallisiin ympäristöasioihin ja ihmisten juuriin keskittyvän Meänkaira ry:n. Muualta tulleena vaellusretkeilijänä, kasvillisuustutkijana ja kulttuurin harrastajana ovat Puljun alue ja sen ihmiset tulleet minulle hyvin läheisiksi ja tärkeiksi. Niinpä luettuani Meänkaira ry:n alustavat internet-sivut halusin kantaa korteni kekoon. Aloitan kulttuurista ja historiasta. Kirjoituksen tarkoitus on valottaa Kittilän alueella tavattua kahta erämaan yleisnimitystä ja kahta suurista soista käytettä nimitystä sekä pohtia sitä, miten Kittilä sijoittuu näiden ilmausten levinneisyyskartoilla. Nimitykset sitovat tarkastellun alueen kielelliskulttuurisiin aluekokonaisuuksiin. Erityisesti erämaanimitysten käsittelyllä on merkitystä senkin vuoksi, että niiden käytössä on tapahtunut suuri alueellinen muutos viime vuosikymmeninä. Muutosta voidaan tarkastella eri tavoin.

Erämaanimitykset kaira ja kiveliö

Kaira tarkoittaa jokien välistä usein soista havumetsäerämaata. Lapin ihminen elää pääosin jokivarsissa (kylät) mutta kulkee asumattomissa kairoissa ja on niistä riippuvainen. ´Kaira´on erämaan nimityksenä alunperin kuitenkin itäinen ja keskinen Suomen Lapissa (esimerkkeinä Savukosken Vintilä, Sodankylän Koitelainen, Sodankylän–Kittilän Pomokaira, Sodankylän–Inarin–Kittilän Peurakaira ja Rovaniemen–Kemijärven Naarmankaira). Sen sijaan läntisessä Peräpohjolassa ja läntisessä Lapissa pääosin vastaava erämaan yleisnimitys on ollut kiveliö.

Viime aikoina kuitenkin itäinen kaira-nimitys on vallannut huomattavassti alaa läntisen kiveliön kustannuksella. Minun arveluni on, että tähän on vaikuttanut ihmisten lisääntynyt liikkuvuus ja ennen muuta retkeilyn lisääntyminen. Kaira-nimitys on tarttunut eräänlaiseksi erämaan yleisnimitykseksi kaikkien huulille. Tämä on toisaalta neutraali toteamus: kieli ja sanastokin muuttuvat ajan myötä. Ei siinä mitään. Ilmiötä voi toisaalta tarkastella myös kielellisen monimuotoisuuden paikallisen köyhtymisen kannalta. Olen vähässä määrin koettanut selvittää kaira/ kiveliö -ilmausten alkuperäistä alueellisuutta muutamilla kyselyillä. Kolarista sain äskettäin varmistuksen, että siellä kaira-nimitys on todellakin tullut tunnetuksi vasta aivan viime vuosikymmeninä. Linjassa tämän kanssa Muoniossa joku hiljattain ehdotti alinoteeratulle kunnan luoteisreunan pienelle vanhojen metsien alueelle uutta ´brändinimitystä´ Vuossukan kiveliö. Mikä hieno nimi! Sointuu kauniisti. On paikallisesti (Vuossukkajärvi) ja alueellisesti (Länsi-Lappi) perusteltu. Jo ehkä miespolvi sitten on nykyisen Puljun erämaan aivan läntisintä pullistumaa Ketomellan Ketojärven itäpuolella tuossa kylässä kutsuttu Korkalon kiveliöksi. Kiveliö sijoittuu Enontekiön ja Kittilän rajamaille.

Toisella tavalla sitten, eräänlaisina erämaansuojelun ensiaskeleina, piirrettiin 1970-luvun lopulla Lapin erämaa-alueiden ensiversioiksi kartalle alueet, jotka olivat vähintään 8 km:n (ydinalueet vähintään 15 km:n) päässä lähimmästä maantiestä. Tällä menetelmällä muodostui nykyisen hallinnollisen Puljun erämaan läntisimmän pullistuman tienoille, ainakin osittain samalle alueelle alkuperäisen Korkalon kiveliön kanssa, pieni erämaa, joka sai ´ virkamiestyönä´ nimityksen Kuiva-Tepaston latvakaira. Kairan topografinen määritelmä (jokien välinen soinen havumetsäerämaa) täyttyi hienosti, mutta historiallista alueellisuutta (Länsi-Lappi: kiveliö) ei osattu noteerata. Onhan kaira/ kiveliö-termien levinneisyys hyvin vähän tunnettu edelleenkin. Kansan keskuudessa tällaista Kuiva-Tepaston latvakaira -nimitystä ei ole tunnettu, vaikkei sitä tyrmättykään kysyessäni asiaa Kittilän Raattamasta.

Suurten soiden nimitykset vuoma ja aapa

Kartoissa näkyvät suuret suot ovat Kittilässä lähes yksinomaisesti vuomia. Suurimmat niistä (Kittilän soisimmat alueet) sijoittuvat pohjoisen Puljun projektin tuntumaan (Raakevuoman–Sahmistonvuoman–Kuusselänvuoman alue). Vain neljä aapa-nimelle merkittyä suota olen löytänyt Kittilän alueen kartoilta, kaikki kunnan itäosista. Suurin niistä on Naatsukka-aapa koillisessa Pokan tienoilla. Vuomien esiintymisalue jatkuu Kittilän länsipuolellekin ja läpi koko läntisen Peräpohjolan, mutta Kittilän itäpuolella suurten soiden karttanimenä on täysin vallitsevasti aapa.

Suotieteellisessä luokittelussa suuria suoaltaita metsänreunojaan myöten kutsutaan suoyhdistymiksi. Mielenkiintoisesti 1900-luvun suomalaiset suotutkijat lainasivat saamen ja suomen kielestä itäisen termin aapasuo pohjoisen suoyhdistymätyypin nimeksi (aapasuoyhdistymä) läntisen vastaavan termin sijasta.

Yhteenveto

Erämaanimitysten perusteella Kittilän alue näyttäisi tämänhetkisen tiedon valossa läntisen ´kiveliö-alueen´ ja itäisen ´kaira-alueen´ vaihettumisalueelta. Näin voidaan arvella, koska kunnan luoteisosasta on kiveliöistä esimerkkinä voitu mainita pieni paikallinen, nykyään huonosti tunnettu Korkalon kiveliö. Kunnan itäreunaa liippaa kaksi suurta ja tunnettua kairaa, pohjoisempi Peurakaira (osa maanselkää) ja eteläisempi Pomokaira. Kaira- ja kiveliö-nimitysten levinneisyydessä taitaa siis olla edelleen aukkoakin Kittilän osalta.

Suokompleksien vuoma-nimityksen perusteella Kittilän alue lähes täysin edustaa Länsi-Lappia. Ainoastaan koillisnurkan Naatsukka-aavan seutu poikkeaa kielellis-kulttuurisesti muusta Kittilän alueesta kuvastaessaan sekä erämaanimityspiirteensä (kaira) että suurten soiden nimityspiirteensä (aapa) perusteella läntisen Kittilän Lapin sijasta ennemminkin itäisempää Sodankylän Lappia.

Jarmo Laitinen (28.4.2025). Ekologian ja genetiikan laitos. Oulun yliopisto. Kasvimuseo