Lapin luonto pintaa syvemmältä: Keski-Lapin vihreäkivivyöhyke

Kirjoittanut: Helmi Lappalainen-Imbert

Keski-Lapin vihreäkivivyöhyke edustaa yhtä Suomen geologisesti merkittävimmistä alueista. Tämä muinainen geologinen muodostelma, joka syntyi noin 2,5 miljardia vuotta sitten, ulottuu laajalti Keski-Lapin alueella ja pitää sisällään merkittäviä mineraaliesiintymiä (Hanski & Huhma 2005). Nämä esiintymät ovat herättäneet kiinnostusta kaivosalalla, mikä on johtanut useisiin kaivoshankkeisiin alueella.

Kuva 1: Keski-Lapin vihreäkivivyöhyke.(Tero Niiranen Researchgate 03/2013.)

Puljun alueen ainutlaatuinen luonto

Puljun alue Kittilän pohjoispuolella on poikkeuksellinen ympäristö, jossa yhdistyvät ainutlaatuiset luontoarvot. Lapin ainutlaatuiset ekosysteemit ovat erityisen herkkiä muutoksille ja palautuvat häiriöistä hitaasti arktisten olosuhteiden vuoksi. Alueella esiintyy useita uhanalaisia lajeja ja luontotyyppejä, jotka tarvitsevat erityissuojelua säilyäkseen.

Kuva 2:sta nähdään, että alueella on useita suojelualueita ja erilaisia luontotyyppejä. Silmiinpistävää on suojelualueiden huomattava sirpaloituminen: alueet muodostavat hajanaisesti sijoittuneen verkoston sen sijaan, että suojelu toteutuisi yhtenäisinä laajoina alue kokonaisuuksina. Puljun aluetta ympäröivät laajat vanhojen metsien suojeluohjelman piiriin kuuluvat alueet, jotka tarjoavat elintärkeän elinympäristön monille uhanalaisille lajeille (ELY-keskus, 2023). Alueelle suunnitellun kaivosprojektin toteutuessa alueen ekologinen kytkeytyvyys voisi heikentyä entisestään. Kaivoksen tarvitsema infrastruktuuri, kuten tiet ja sähkölinjat, pirstoisivat elinympäristöjä, mikä voi johtaa luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen laajemmalla alueella kuin vain varsinaisen kaivosalueen sisällä. Suojelualueiden sirpaloituminen on ekologisesti merkittävä haaste, sillä se vaikeuttaa lajien liikkumista, geneettistä vaihtoa ja populaatioiden elinvoimaisuuden säilymistä. Sirpaloituneet suojelualueet muodostavat jo nyt haasteita lajien liikkuvuudelle ja populaatioiden elinvoimaisuudelle. (IFAW, 2024).
Erityisesti Kittilän kunnan itäpuolella näkyy laajempia yhtenäisiä suojelualueita, kun taas kunnan keskiosissa ja Sirkan ympäristössä suojelualueet ovat pienempiä ja eristäytyneempiä. Tämä sirpaloituminen on todennäköisesti seurausta maankäytön historiallisista päätöksistä sekä kompromisseista erilaisten maankäyttömuotojen välillä.

Merkittävää on myös alueen vesistöjen tila. Puljun lähialueella sijaitsee lukuisia pieniä järviä ja jokia, jotka ovat yhteydessä Ounasjokeen. Natura 2000 -verkostoon kuuluvat suojelualueet korostavat alueen ekologista merkitystä koko Lapin ekosysteemille.

Kuva 2: Luonnonsuojeluohjelma-alueet. (Paikkatietoikkuna 2025.)

Puljun projektin ympäristövaikutukset

Suunniteltu Puljun kaivosprojekti muuttaisi alueen ympäristöä merkittävästi. Kaivostoiminta vaatii laajoja maansiirtotöitä, metsän raivaamista ja vesistökuormitusta. Toiminnasta seuraa lisäksi melua, pölyä ja suoria elinympäristöjen menetyksiä. Malmin louhinnan myötä syntyy myös suuria määriä sivukiveä ja rikastushiekkaa, joiden varastointi ja käsittely asettavat haasteita ympäristölle. (Geologian tutkimuskeskus 2015).

Erityistä huolta herättää kaivostoiminnan vaikutus vesistöihin. Puljun alue kuuluu Ounasjoen valuma-alueeseen, ja Ounasjoki on tunnettu tulvaherkkyydestään. Joenvartta pitkin esiintyykin aika ajoin suurtulvia. Ounasjoki on myös erityisasemassa Suomen lainsäädännössä, sillä se on suojeltu voimalaitosrakentamiselta erityislailla. Tämä laki ei kuitenkaan suojaa jokea kaivostoiminnalta tai siihen liittyviltä päästöiltä. Kaivostoiminnan aiheuttamat muutokset vesistöissä voisivat pahimmillaan vaikuttaa joen herkkään ekosysteemiin ja tulvavesien laatuun. Ounasjoki on myös Natura 2000 aluetta.

Kuvassa 3 näkyy malminetsinnän ja kaivostoiminnan keskittyminen Kittilän alueelle ja sen ympäristöön Keski-Lapissa. Kartasta ilmenee että voimassa olevat malminetsintäluvat sekä hakemukset muodostavat laajan verkoston erityisesti Kittilän pohjois- ja itäpuolelle. Malminetsintä on erityisen aktiivista Puljun, Pokan, Tepaston ja Sirkan alueilla. Kartta osoittaa malminetsinnän olevan systemaattista ja laaja-alaista, mikä kertoo alueen geologisesta potentiaalista ja kaivosyhtiöiden kiinnostuksesta hyödyntää tätä potentiaalia tulevaisuudessa.Merkittävää on myös, kuinka malminetsintäalueet muodostavat yhtenäisen vyöhykkeen, joka seuraa geologisia rakenteita alueella. Erityisen haastavaa on, että vihreäkivivyöhykkeen geologiset rakenteet, jotka ovat malminetsijöille kiinnostavimpia, ovat usein myös luontoarvoiltaan merkittäviä alueita.

Kuva 3: Malmitoiminta. (Paikkatietoikkuna 2025.)

Arvot maan alla vai päällä?

Keskeinen kysymys Puljun ja laajemmin koko Keskilapin viherkivivyöhykkeen kohdalla on, missä suurempi arvo sijaitsee: maan alla olevissa mineraaleissa vai maan päällä olevassa luonnossa ja sen tarjoamissa ekosysteemipalveluissa. Ekosysteemipalvelut ovat luonnon ihmisille tuottamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä, jotka voidaan jaotella neljään kategoriaan: tuotanto-, ylläpito-, sääntely- ja kulttuuripalveluihin. Tuotantopalvelut käsittävät konkreettiset resurssit kuten ravinnon, puhtaan veden sekä rakennus- ja lääkeaineet. Ylläpitopalvelut muodostavat ekosysteemien toiminnan perustan: yhteyttäminen, ravinteiden kierrätys ja maaperän muodostumisprosessit. Sääntelypalvelut puolestaan tasapainottavat ympäristöä ilmaston säätelyn sekä ilman ja veden puhdistamisen kautta. Kulttuuripalvelut tarjoavat aineettomia hyötyjä virkistysmahdollisuuksien ja esteettisten kokemusten muodossa, vahvistaen ihmisten hyvinvointia ja luontosuhdetta. (Opetushallitus 2025).

Mineraalit tarjoavat taloudellisia hyötyjä työpaikkojen ja verotulojen muodossa. Kaivokset voivat tuoda alueelle elinvoimaa lyhyellä aikavälillä. Kuitenkin kaivostoiminta on luonteeltaan väliaikaista – kun malmi loppuu, kaivos suljetaan mutta luonto haitat pysyvät.

Kuva 4: Suunnittellut kaivoshankkeet Lapissa. (SYKE & TUKES 2022.)

Maan päällä oleva luonto tarjoaa puolestaan kestäviä ekosysteemipalveluita. Puljun alueen metsät, suot ja vesistöt sitovat hiiltä, puhdistavat vettä ja tarjoavat elinympäristöjä lukuisille lajeille. Ne mahdollistavat myös luontomatkailun, joka voi tuoda alueelle kestävää taloudellista toimintaa. Alueen luonto yhdessä paikalliskulttuurin kanssa onkin ollut turismille myyntivaltti, sillä se mahdollistaa elämysmatkailun.

Keski-Lapin viherkivivyöhykkeen tulevaisuudesta päätettäessä tulisikin huomioida paitsi taloudelliset hyödyt, myös luontoarvojen korvaamattomuus ja pitkäaikainen merkitys (lähde). Kaivostoiminta voi tuoda väliaikaista vaurautta, mutta vaarantaa samalla korvaamattomat luontoarvot, joiden palautuminen kaivostoiminnan jälkeen on epävarmaa ja joka tapauksessa hidasta.

Miksi suojeltuja alueita halutaan vaarantaa?

On syytä pohtia kriittisesti, miksi jo tunnistettujen ja suojeltujen luontoalueiden läheisyyteen tai jopa niille suunnitellaan toimintaa, joka voisi vaarantaa näiden alueiden ekologisen arvon. Usein taustalla vaikuttavat taloudelliset intressit, jotka ohjaavat päätöksentekoa lyhytnäköisesti. Mineraalivarantojen sijaitessa juuri näillä alueilla syntyy houkutus painottaa välittömiä taloudellisia hyötyjä pitkäaikaisten ympäristöarvojen kustannuksella.

Kansallisen ja kansainvälisen ympäristöpolitiikan tavoitteista huolimatta luonnon monimuotoisuuden suojelu jää usein taloudellisten intressien jalkoihin. Tämä johtuu osittain siitä, että luonnon tarjoamia ekosysteemipalveluita ei ole perinteisesti hinnoiteltu tai arvostettu päätöksenteossa samalla tavalla kuin välittömiä taloudellisia hyötyjä.

Toisin kuin rakennettu ympäristö tai teolliset toiminnot, jotka voidaan sijoittaa moniin eri paikkoihin, luonnon ekosysteemit ovat kehittyneet tiettyihin paikkoihin vuosituhansien aikana. Esimerkiksi Puljun erämaa-alueen erityislaatuiset luontoarvot eivät ole siirrettävissä muualle, eivätkä ne ole korvattavissa luonnon ennallistamisella muilla alueilla. Huomionarvoista on myös se, että erämaa-alueet ovat maailman mittakaavassa harvinainen luonnonvara.

Nämä asiat tulisikin ottaa huomioon kaikessa suunnittelussa ja luontoon vaikuttavassa toiminnassa. Suunnitelmien lähtökohtien tulisi olla jo olemassa olevien suojelualueiden ja niiden ekologisen koskemattomuuden turvaaminen myös tuleville sukupolville. Ainutlaatuista luontoa voidaan suojella vain siellä, missä sitä on.

Lähteet:

ELY-keskus (2023). Puljun erämaa. 

Hanski, E.; Huhma, H. (2005).Developments in Precambrian Geology. Vol. 14: 139–193.

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0166263505800052

IFAW (2024) How habitat fragmentation affects animals.

Kauppila, T. (2015). Hyviä käytäntöjä kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa. Geologian Tutkimuskeskus.

Opetushallitus. (2025). Ekosysteemipalvelut.

Kuvien Lähteet:
SYKE & TUKES (2024)

Paikkatietoikkuna (2/2025)